Skip to main content

Venetsian biennaali Sisällysluettelo Historia | Näyttelypaikat | Suomi Venetsiassa | Suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalin Aalto-paviljongissa ja Pohjoismaisessa paviljogissa | Katso myös | Lähteet | Aiheesta muualla | NavigointivalikkoLa Biennale di Venezia – sito ufficialeLa Biennale di Venezia - Christine Macel Director of the 57th International Art Exhibition for 2017Origin of the Venice BiennaleHistory of Biennale Art, The Grosso caseLa Biennale di Venezia - The 1970sLa Biennale di Venezia - The GiardiniLa Biennale di Venezia - ArsenaleThe Nordic Commission announces rotation of the Nordic Pavilion 2011-2017 in Venice. | Biennial FoundationMats Stjernstedt valittiin Pohjoismaisen paviljongin kuraattoriksi - Frame FinlandErkka Nissinen ja Nathaniel Mellors edustavat Suomea Venetsian biennaalissa 2017 - Frame FinlandBiennaaliLinnovaara, Juhani (1934 - ) | Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden SeuraMuistot: Pentti LumikangasOlavi Lanun ympäristöveistokset kuvasivat luonnon ja ihmisen yhteyttäBlomstedt, Juhana (1937 - 2010) | Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden SeuraMuistot: Kain TapperKiasma-lehden arkisto 1997-2012Arvio: Haaleilla "keittiöväreilläkin" voi maalataCavén Kari | Himmelblau – taivas kattonaVenetsian biennaali avautuu 48:nnen kerranKuvataiteilija Rannikko edustaa Suomea VenetsiassaVenetsian biennaali 2013 - Frame FinlandVenetsian biennaali 2015 - Frame Finland

VenetsiaTaidenäyttelytItalian tapahtumat


ital.nykytaidenäyttelyVenetsiassaItaliassaVenetsian elokuvajuhlatVenetsian arkkitehtuuribiennaaliChristine MacelFrame Contemporary Art FinlandUmberto ISecessionAugusto PinochetkansallisromanttisiamodernistisiaSuomen suurruhtinaskuntaaAkseli Gallen-KallelallaSuomen TaideakatemiaWäinö AaltosenTyko SallisenAlvar AaltoAalto-paviljonkiHelene ScherfbeckinSverre FehninMats SjernstedtErkka NissinenMaaria Wirkkala












Venetsian biennaali




Kohteesta Wikipedia






Siirry navigaatioon
Siirry hakuun




Venetsian biennaalin pääsisäänkäynti Giardinissa vuonna 2005.


Venetsian biennaali (ital. La Biennale di Venezia, suomeksi myös Venetsian taidebiennaali) on merkittävä kansainvälinen nykytaidenäyttely. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi (parittomina vuosina) Venetsiassa Italiassa.


Venetsian elokuvajuhlat ovat osa biennaalia, samoin vuodesta 1980 järjestetty Venetsian arkkitehtuuribiennaali, joka järjestetään parillisina vuosina.


Biennaalin kävijämääräksi on vakiintunut noin puoli miljoonaa vierailijaa. 57:s Venetsian biennaali järjestetään 13. toukokuuta – 27. marraskuuta 2017, ja sen pääkuraattorina toimii ranskalainen Christine Macel.[1] Suomen osallistumisesta Venetsian biennaaliin vastaa Frame Contemporary Art Finland.




Sisällysluettelo





  • 1 Historia

    • 1.1 Alku


    • 1.2 Toisen maailmansodan jälkeinen aika



  • 2 Näyttelypaikat


  • 3 Suomi Venetsiassa

    • 3.1 Aalto-paviljonki


    • 3.2 Pohjoismainen paviljonki



  • 4 Suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalin Aalto-paviljongissa ja Pohjoismaisessa paviljogissa


  • 5 Katso myös


  • 6 Lähteet

    • 6.1 Viitteet



  • 7 Aiheesta muualla




Historia |



Alku |




Ulkokuva Arsenalen alueelta.


Venetsian kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 1893 perustettiin "kansallinen taiteellinen näyttely", joka pidettäisiin Savoijin (eli Italian) kuninkaan Umberto I:n ja hänen vaimonsa Margheritan hopeahääpäivän kunniaksi. Näyttelyn suunnitteluun osallistui Venetsian silloinen pormestari Riccardo Selvatico menestyksellisesti. Biennaalin järjestämiseen saatiin vaikutteita Münchenin Secession-taideryhmistä. Mukaan päätettiin kutsua merkittävimpiä ulkomaisia ja italialaisia taiteilijoita sekä sallia mukaan myös kutsumattomien italialaisten taidemaalareiden ja kuvanveistäjien teoksia.[2]


Ensimmäinen näyttely järjestettiin vuonna 1895, jolloin siihen osallistui taiteilijoita 15 maasta. Ensimmäisessä "Venetsian kaupungin kansainvälisessä taidenäyttelyssä" kävi yli 200 000 vierailijaa. Se nimettiin myöhemmin biennaaliksi, koska se järjestettiin joka toinen vuosi.[2] Siitä lähtien biennaali on järjestetty lähes säännöllisesti joka toinen vuosi maailmansotien aiheuttamia katkoksia lukuun ottamatta.


Ensimmäisenä vuonna jaettiin kaksi ensimmäistä palkintoa. Näyttelyn skandaalin aiheutti Giacomo Grosson maalaus Korkein tapaaminen, jossa kuvattiin kuollut mies arkussa, jonka ympärillä oli neljä alastonta naishahmoa. Se voitti kuitenkin yleisöäänestyksen, mikä herätti vielä suuremman kohun.[2][3]



Toisen maailmansodan jälkeinen aika |


Vuoden 1974 näyttely omistettiin kokonaan Chilelle kulttuurisena protestina diktaattori Augusto Pinochetin vallankaappaukselle.[4]



Näyttelypaikat |


Biennaalin historiallinen pääpaikka on Giardini di Castello, puisto Venetsian keskustan läheisyydessä. Siellä siljaitsee 29 eri maiden rakentamaa ja omistamaa näyttelypaviljonkia, jotka edustavat yleensä kansallisromanttisia tai modernistisia tyylisuuntia eri ajoilta. Myös Italian paviljonki sijaitsee Giardinissa.[5] Toinen keskeinen näyttelypaikka on vuodesta 1980 biennaalikäytössä ollut vanha telakka-alue Arsenale.[6]


Biennaali on levittäytynyt vähitellen eri puolille kaupunkia kirkkoihin, gallerioihin, palatseihin, aukioille ja muualle ulkotiloihin. Nämä rinnakkaistapahtumat keräävät varsinaisen näyttelyn lisäksi myös paljon kävijöitä. Biennaalin aikana järjestetään kaupungin taidemuseoissa tavallisesti useita muita taidenäyttelyitä ja -tapahtumia.



Suomi Venetsiassa |




Pohjoismainen paviljonki.


Ensimmäiset biennaaleissa mukana olleet suomalaistaiteilijat olivat Keski-Euroopassa tai Italiassa työskennelleitä taiteilijoita, jotka saivat tiedon näyttelystä taiteilijaystäviltään ja saattoivat esiintyä eri maista olevien taiteilijoiden joukossa riippuen siitä, missä maassa he työskentelivät. He eivät siis edustaneet Suomen suurruhtinaskuntaa biennaaleissa.lähde tarkemmin?Akseli Gallen-Kallelalla oli biennaalissa oma sali vuonna 1914.[7] Virallisesti ja säännöllisesti Suomen osallistuminen alkoi vasta vuonna 1954, jolloin taiteilijavalinnat teki Suomen Taideakatemia. Näyttelyssä oli esillä Wäinö Aaltosen ja Tyko Sallisen teoksia. Wäinö Aaltosen osallistumista Venetsian biennaaliin oli harkittu jo aiemmin 1930- ja 1940-luvulla. Myös Suomen omasta paviljongista biennaalissa haaveiltiin 1930-luvulla.[7]


Alvar Aalto suunnitteli Suomelle puurakenteisen paviljongin, jota kutsutaan nimellä Aalto-paviljonki, ja joka valmistui vuonna 1956. Ensimmäisessä Aalto-paviljongissa pidetyssä näyttelyssä oli esillä Helene Scherfbeckin teoksia. Vuodesta 1962 lähtien vuoteen 2009 Suomi esittäytyi yhteispohjoismaisessa Sverre Fehnin suunnittelemassa paviljongissa Ruotsin ja Norjan kanssa. Vuonna 2011 siirryttiin vuorottelujärjestelmään. Pohjoismaisessa paviljongissa nähtiin vuonna 2011 Ruotsin näyttely, vuonna 2013 Suomen ja vuonna 2015 Norjan näyttely.[8] Yhteisnäyttelyihin palataan jälleen vuonna 2017, jolloin Pohjoismaisen paviljongin kuraattorina toimii ruotsalainen Mats Sjernstedt.[9] Suomi eroaakin biennaalissa esittäytyvistä muista maista siten, että sillä on nykyään mahdollisuus esittää teoksia kahdessa kansallisessa paviljongissa: sekä Aalto-paviljongissa että Pohjoismaisessa paviljongissa.


Vuonna 2017 Suomea biennaalissa ja Aalto-paviljongissa edustavat Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors. Näyttelyn kuratoi hollantilainen De Hallen Haarlem -museon kuraattori Xander Karskens.[10]



Aalto-paviljonki |


Suomen paviljonki oli Alvar Aallon ensimmäinen Italiaan toteutettu työ, ja se oli tarkoitettu alkunperin väliaikaiseksi rakennelmaksi. Paviljonkia ei kuitenkaan purettu näyttelyn jälkeen. Vuodesta 1962 vuoteen 2007 asti Suomen paviljonkia vuokrattiin Islannille, Argentiinalle ja Portugalille. Vuonna 2007 paviljongissa esittäytyi jälleen suomalainen taiteilija, Maaria Wirkkala.[11] Siitä lähtien Aalto-paviljonki on ollut jälleen Suomen näyttelykäytössä.



Pohjoismainen paviljonki |


Biennaalihistoriansa aikana Suomi on ollut kuitenkin useammin esillä Pohjoismaisessa paviljongissa kuin Aalto-paviljongissa. Vuonna 1962 valmistuneen Pohjoismaisen paviljongin suunnitteli norjalainen Sverre Fehn, ja suunnittelu järjestettiin kutsukilpailuna vuonna 1958. Betonirakenteinen paviljonki sijaitsee keskeisellä paikalla Giardini-näyttelypuistossa ja rakennus suunniteltiin ympäröivän puiston ja kasvillisuuden ehdoilla.[12]



Suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalin Aalto-paviljongissa ja Pohjoismaisessa paviljogissa |


































































































Vuosi
Aalto-paviljonki
Pohjoismainen paviljonki
muuta
1970


Juhani Linnovaara[13]
1972


Harry Kivijärvi, Pentti Lumikangas[14]
1974



1976


Mikko Jalavisto, Tapio Junno, Kimmo Kaivanto, Ulla Rantanen

1978


Olavi Lanu[15]
1980


Matti Kujasalo

1982


Juhana Blomstedt[16]
1984


Kain Tapper, Carl-Erik Ström[17]
1986


Olli Lyytikäinen, Silja Rantanen, Osmo Valtonen[18]
1988


Jukka Mäkelä[19]
1990


Kari Cavén[20]
1993


Jussi Niva[21]
1995


Nina Roos[22]
1997


Marianna Uutinen[23]
1999


Eija-Liisa Ahtila[24]
2001


Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen[25]
2003


Liisa Lounila[26]
2005


Päänäyttelyssä Eija-Liisa Ahtila[27]
2007

Maaria Wirkkala

Adel Abidin[28]
2009

Jussi Kivi

Jani Leinonen[29]
2011

Vesa-Pekka Rannikko[30]

2013

Antti Laitinen

Terike Haapoja[31]
2015

IC-98[32]


Katso myös |


  • Luettelo suurista kansainvälisistä nykytaiteen näyttelyistä


Lähteet |



  • La Biennale di Venezia – sito ufficiale (italiaksi, englanniksi)

  • XLII Esposizione Internationale d´Arte la Biennale di Venezia, 1988, ISBN 88-208-0346-1


Viitteet |



  1. ↑ La Biennale di Venezia - Christine Macel Director of the 57th International Art Exhibition for 2017 www.labiennale.org. Viitattu 18.2.2016.


  2. ↑ abc Origin of the Venice Biennale Chinese Pavilion. 2003. Ministry of Culture, P.R.China. Viitattu 23.2.2011. (englanniksi)


  3. ↑ History of Biennale Art, The Grosso case la Biennale di Venezia. 2010. la Biennale di Venezia. Viitattu 23.2.2011. (englanniksi, italiaksi)


  4. ↑ La Biennale di Venezia - The 1970s www.labiennale.org. Viitattu 11.5.2016.


  5. ↑ La Biennale di Venezia - The Giardini www.labiennale.org. Viitattu 18.2.2016.


  6. ↑ La Biennale di Venezia - Arsenale www.labiennale.org. Viitattu 18.2.2016.


  7. ↑ ab Hanna-Leena Paloposki: Taidenäyttelyt Suomen ja Italian julkisissa kuvataidesuhteissa 1920-luvulta toisen maailmansodan loppuun, s. 183. Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto, 2012.


  8. ↑ The Nordic Commission announces rotation of the Nordic Pavilion 2011-2017 in Venice. | Biennial Foundation www.biennialfoundation.org. Viitattu 27.1.2016.


  9. ↑ Mats Stjernstedt valittiin Pohjoismaisen paviljongin kuraattoriksi - Frame Finland Frame Finland. Viitattu 24.2.2016.


  10. ↑ Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors edustavat Suomea Venetsian biennaalissa 2017 - Frame Finland Frame Finland. Viitattu 10.5.2016.


  11. ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Suomen taide taas Aalto-paviljongissa. Helsingin Sanomat, 11.12.2006.


  12. ↑ Arkkitehtuurimuseo: Biennaali Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 11.5.2016.


  13. ↑ Linnovaara, Juhani (1934 - ) | Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura www.kansallisbiografia.fi. Viitattu 11.5.2016.


  14. ↑ Muistot: Pentti Lumikangas HS.fi. Viitattu 11.5.2016.


  15. ↑ Olavi Lanun ympäristöveistokset kuvasivat luonnon ja ihmisen yhteyttä yle.fi. Viitattu 11.5.2016.


  16. ↑ Blomstedt, Juhana (1937 - 2010) | Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura www.kansallisbiografia.fi. Viitattu 11.5.2016.


  17. ↑ Muistot: Kain Tapper HS.fi. Viitattu 11.5.2016.


  18. ↑ Kiasma-lehden arkisto 1997-2012 www.kiasma.fi. Viitattu 11.5.2016.


  19. ↑ Arvio: Haaleilla "keittiöväreilläkin" voi maalata HS.fi. Viitattu 11.5.2016.


  20. ↑ Cavén Kari | Himmelblau – taivas kattona himmelblau.fi. Viitattu 11.5.2016.


  21. ↑ Venetsian biennaali avaa ovensa 45. kerran. Helsingin Sanomat, 11.6.1993.


  22. ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Venetsian biennaali täyttää sata vuotta Suomalaiset jännittivät viime hetkiin, saako Henrietta Lehtosen videoteos pitää paikkansa kirkon seinässä. Helsingin sanomat, 11.6.1995.


  23. ↑ Timo Valjakka: Venetsian biennaali nuortuu Biennaalin johtaja Germano Celant haluaa tilaa nuorille ja naisille. Helsingin Sanomat, 17.2.1997.


  24. ↑ Venetsian biennaali avautuu 48:nnen kerran www.hs.fi. Viitattu 11.5.2016.


  25. ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Suomi näkyy tänä kesänä Venetsian biennaalissa. Helsingin Sanomat, 4.6.2001.


  26. ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Venetsian 50. biennaali avautuu sunnuntaina. Helsingin Sanomat, 12.6.2003.


  27. ↑ Anu Uimonen: Venetsia on taas täynnä taidetta. Helsingin Sanomat, 11.6.2005.


  28. ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Maaria Wirkkala ja Adel Abidin edustavat Suomea Venetsiassa. Helsingin Sanomat, 31.1.2007.


  29. ↑ Anu Uimonen: Venetsian biennaali houkutteli ennätysyleisön. Helsingin Sanomat, 25.11.2009.


  30. ↑ Kuvataiteilija Rannikko edustaa Suomea Venetsiassa ts.fi. Viitattu 27.1.2016.


  31. ↑ Venetsian biennaali 2013 - Frame Finland Frame Finland. Viitattu 27.1.2016.


  32. ↑ Venetsian biennaali 2015 - Frame Finland Frame Finland. Viitattu 27.1.2016.



Aiheesta muualla |



  • Commons-logo.svg Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venetsian biennaali Wikimedia Commonsissa



Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venetsian_biennaali&oldid=17948787”










Navigointivalikko



























(window.RLQ=window.RLQ||[]).push(function()mw.config.set("wgPageParseReport":"limitreport":"cputime":"0.320","walltime":"0.404","ppvisitednodes":"value":5814,"limit":1000000,"ppgeneratednodes":"value":0,"limit":1500000,"postexpandincludesize":"value":24666,"limit":2097152,"templateargumentsize":"value":14556,"limit":2097152,"expansiondepth":"value":11,"limit":40,"expensivefunctioncount":"value":0,"limit":500,"unstrip-depth":"value":0,"limit":20,"unstrip-size":"value":15884,"limit":5000000,"entityaccesscount":"value":0,"limit":400,"timingprofile":["100.00% 320.550 1 -total"," 70.35% 225.507 1 Malline:Viitteet"," 49.54% 158.804 22 Malline:Verkkoviite"," 20.71% 66.376 33 Malline:Kotoista_päiväys"," 18.14% 58.143 33 Malline:Onko_päiväys_ISO_8601_muodossa?"," 13.55% 43.420 20 Malline:IETF-kielisymboli"," 9.93% 31.816 9 Malline:Lehtiviite"," 6.26% 20.078 1 Malline:Lähde_tarkemmin"," 5.55% 17.792 1 Malline:Työkaluvihje"," 4.80% 15.371 1 Malline:Kesken"],"scribunto":"limitreport-timeusage":"value":"0.095","limit":"10.000","limitreport-memusage":"value":2813425,"limit":52428800,"cachereport":"origin":"mw1267","timestamp":"20190315115647","ttl":2592000,"transientcontent":false););"@context":"https://schema.org","@type":"Article","name":"Venetsian biennaali","url":"https://fi.wikipedia.org/wiki/Venetsian_biennaali","sameAs":"http://www.wikidata.org/entity/Q205751","mainEntity":"http://www.wikidata.org/entity/Q205751","author":"@type":"Organization","name":"Contributors to Wikimedia projects","publisher":"@type":"Organization","name":"Wikimedia Foundation, Inc.","logo":"@type":"ImageObject","url":"https://www.wikimedia.org/static/images/wmf-hor-googpub.png","datePublished":"2006-12-11T04:55:28Z","dateModified":"2019-02-18T18:22:19Z","image":"https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/cd/DSCF0188.JPG"(window.RLQ=window.RLQ||[]).push(function()mw.config.set("wgBackendResponseTime":117,"wgHostname":"mw1274"););
-

Popular posts from this blog

Sum ergo cogito? 1 nng

Image
3 Following Descartes but in the opposite direction: I exist. Something has made the assertion in the previous sentence and must have thought it to do so. Therefore my thoughts exist. Combining with the direction established by Descartes I have cogito ⇔ sum . Since assuming either is equiavlent to assuming the other I conclude that Descartes does not establish existence as following from something more basic or fundamental. Instead he has merely stated a tautology. Am I right or wrong? Or both, or neither? ontology descartes share | improve this question asked yesterday Dzamo Norton
Read more

419 nièngy_Soadمي 19bal1.5o_g

Chiĕng-gī: 1 chiĕng-gī Sié-gī: 4 sié-gī | 5 sié-gī | 6 sié-gī Nièng-dâi: 380 nièng-dâi | 390 nièng-dâi | 400 nièng-dâi | 410 nièng-dâi | 420 nièng-dâi | 430 nièng-dâi | 440 nièng-dâi Nièng: 414 nièng | 415 nièng | 416 nièng | 417 nièng | 418 nièng | 419 nièng | 420 nièng | 421 nièng | 422 nièng | 423 nièng | 424 nièng Nùng-lĭk: gī-ê nièng ( iòng nièng ) Nièng-hô̤: 419 nièng sê siŏh ciáh bìng-nièng, tàu nĭk téng bái-nê kăi-sṳ̄. Duâi dâi [ Siŭ-gāi | Gāi nguòng-mā ] Chók-sié [ Siŭ-gāi | Gāi nguòng-mā ] Guó-sié [ Siŭ-gāi | Gāi nguòng-mā ] This page is only for definition, need detailed information please check here
Read more

Queiggey Chernihivv 9NnOo i Zw X QqKk LpB

Image
Queiggey Chernihiv Чернігівська область —   Queiggey   — Brattagh Armys Soiaghey Wheiggey Chernihiv er caslys-çheerey yn Ookraan Co-ordnaidyn: 51°20′N 32°04′E  /  51.333°N 32.067°E  / 51.333; 32.067 Co-ordnaidyn: 51°20′N 32°04′E  /  51.333°N 32.067°E  / 51.333; 32.067 Çheer Yn Ookraan Bunneeaght  - 15 J. Fouyir 1932 Bunnit Preeu-valley Chernihiv Reiltys  - Kiannoort Volodymyr Ivashko  - Caairliagh Nataliya Romanova Eaghtyr  - Yn clane 31,865 km² (12,303.1 mi ker) Earroo yn phobble (2006)  - Yn clane 1,156,609   - Glooaght y phobble 36.3/km² (94/mi ker) Cryss hraa EET (UTC+2)  - Sourey (TTSL) EEST (UTC+3) Coad ISO 3166 UA-74 Recortyssey carbyd CB Ynnyd-eggey www.cg.gov.ua She queiggey 'syn Ookraan hwoaie eh Queiggey Chernihiv (Ookraanish: Чернігівська область Chernihiv’ka oblast’ ) ny Chernihivshchyna (Ookraanish: Чернігівщина ) myr t'eh enmyssit d
Read more